12.5.2025

Pääasian raukeaminen hankintamenettelyn tultua keskeytetyksi

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n 3 momentin mukaan asian käsittely raukeaa, jos valitus peruutetaan tai jos siihen on muu vastaava syy.

Valittaja on hankintayksikön keskeytettyä hankintamenettelyn ilmoittanut ensin vaatimuksekseen ainoastaan oikeudenkäyntikulujen korvaamisen ja myöhemmin myös muita sivuvaatimuksia. Valittajan on näin ollen katsottava pääasian osalta peruuttaneen valituksensa, ja asian käsittely tältä osin raukeaa.

Asiassa on tämän jälkeen enää kysymys valittajan muista vaatimuksista.

Valittajan vaatimukset asian selvittämisestä

Valittaja on hankintamenettelyn tultua keskeytetyksi edellä tarkemmin selostetusti vaatinut uudelleen saada tiedon erinäisistä asiakirjoista, ja että markkinaoikeus pyytää hankintayksiköltä lisäselvityksiä ja asiakirjoja, Fimealta lausuntoa sekä järjestää suullisen käsittelyn, jos hankintayksikkö ei esitä kyseisiä asiakirjoja ja selvityksiä.

Markkinaoikeus toteaa, ettei markkinaoikeudelle ole toimitettu valittajan vaatimia asiakirjoja. Siten kyse ei ole oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiasiakirjan saamisedellytysten arvioinnista.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Lain 42 §:n 2 momentista käy ilmi, että viranomaisen on markkinaoikeuden pyynnöstä toimitettava sille päätöksen perusteena olleet asiakirjat ja muu tarvittava selvitys. Saman lain 50 §:n mukaan hallintotuomioistuimella on oikeus pyynnöstä saada maksutta viranomaiselta salassapitosäännösten estämättä kaikki asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat.

Koska pääasia raukeaa ja asian lisäselvittäminen ei ole jäljempänä todetulla tavalla tarpeen oikeudenkäyntikuluratkaisua varten, markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole perusteita velvoittaa hankintayksikköä toimittamaan valittajan vaatimia asiakirjoja markkinaoikeudelle, hankkia asiassa hankintayksiköltä lisäselvitystä tai pyytää lausuntoa Fimealta.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä muun ohella, jos asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista (2 kohta).

Edellä todetun perusteella oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun tekemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on saatu riittävä kirjallinen selvitys, joten myös valittajan vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hankintayksikön asiantuntijan kuulemiseksi on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 — 101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n
3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Hankintayksikkö on keskeyttänyt hankintamenettelyn sen jälkeen, kun valittaja on tehnyt valituksen markkinaoikeudelle. Hankintamenettelyn keskeyttämispäätöksessä on todettu, että valittajan tekemän hankintaoikaisuvaatimuksen myötä hankintayksikkö on tarkastellut asiaa ja katsonut, että hankintamenettelyssä on virheellisesti viitattu sote-palveluhankintaan, vaikka kyseessä on ollut tavarahankinta, minkä lisäksi lisätietokysymysten vastauksissa on annettu virheellistä tietoa. Näillä perusteilla hankintamenettely on päätetty keskeyttää. Markkinaoikeus katsoo, että hankintamenettelyn keskeyttäminen on perustunut pääosin samoihin seikkoihin kuin valittajan valitus markkinaoikeuteen.

Hankintayksikkö on kiistänyt valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen lähinnä sillä perusteella, että koska hankinnan ennakoitu kokonaisarvo on jäänyt alle kansallisen kynnysarvon, markkinaoikeudella ei olisi ollut toimivaltaa tutkia valitusta.

Tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että kyseessä on hankintalain liitteen E mukainen sote-palveluhankinta ja ettei hankinnan ennakoitu arvo ylitä näille asetettua kynnysarvoa. Tarjouspyynnöstä ei ole ilmennyt hankinnan ennakoitua kokonaisarvoa euromääräisenä. Hankintapäätökseen liitetyn muutoksenhakuohjauksen mukaan muutosta on voinut hakea hankintalain tai hyvinvointialueesta annetun lain mukaisella oikaisumenettelyllä. Hankintapäätöksen mukaan voittaneen tarjoajan tarjouksen sopimushinta koko sopimuskaudelle on ollut noin 15.000 euroa. Hankintayksikkö on valituksen vireille tulemisen jälkeen vastannut markkinaoikeuden selvityspyyntöön, että hankinnan ennakoitu arvo on ollut 20.000 — 30.000 euroa.

Markkinaoikeus toteaa, että oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ratkaisemiseksi on tässä tapauksessa tarpeen arvioida sitä, onko esitetyn selvityksen perusteella valittajan ollut aihetta hakea hankintapäätökseen muutosta oikaisumenettelyn asemesta valituksella markkinaoikeuteen. Arvioinnin kannalta keskeistä siten on, onko asiassa esitetyn selvityksen perusteella kyse ollut markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvasta asiasta.

Hankintalain 25 §:n 1 momentin mukaan kansalliset kynnysarvot ilman arvonlisäveroa laskettuna ovat 60.000 euroa tavarahankinnoissa (1 kohta) ja 400.000 euroa liitteen E 1 — 4 kohdassa tarkoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja koskevissa hankinnoissa (4 kohta).

Markkinaoikeus toteaa, että valittaja on asiassa esitetyn selvityksen perusteella saattanut hankintayksikön tietoon jo ennen tarjouskilpailua näkemyksensä siitä, että ainoan tarjouspyynnön edellyttämän mukaisen CE-merkityn eli valittajan PEF-laskurin kustannukset ylittävät 60.000 euroa.

Tämän tiedon perusteella hankintayksikkö ei ole lähtökohtaisesti voinut perustellusti arvioida, että hankinnan ennakoitu arvo olisi alittanut kansallisen tavarahankintojen kynnysarvon. Hankintayksikkö ei ole myöskään esittäessään hankinnan ennakoiduksi arvoksi 20.000 — 30.000 euroa esittänyt mitään selvitystä siitä, mihin tämä on perustunut, eikä kiistäessään oikeudenkäyntikulujen korvaamisen esittänyt muita perusteita tai selvitystä sen väitteensä tueksi, että asia ei ole kuulunut markkinaoikeuden toimivaltaan.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella markkinaoikeus katsoo, että valittajan näkemystä tavarahankintojen kansallisen kynnysarvon ylittymisestä on voitu pitää perusteltuna, ja valittajalla on siten ollut oikeussuojansa kannalta perusteltu syy valittaa hankintapäätöksestä markkinaoikeuteen. Koska hankintamenettely on keskeytetty pääosin valituksessa esitetyillä perusteilla, eivätkä valituksessa esitetyt seikat tule pääasian rauetessa markkinaoikeudessa muutoin arvioitaviksi, olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä, joka sisältää myös markkinaoikeuden oikeudenkäyntimaksun. Kohtuullista määrää harkitessaan markkinaoikeus on ottanut huomioon ne toimenpiteet, mitkä kyseisen kaltaisesta valituksesta ovat olleet perusteltuja sekä ne toimenpiteet, joihin valittajan on ollut perusteltua vielä ryhtyä sen jälkeen, kun hankintayksikkö on kiistänyt valittajan vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Valittajan erinäisten lisäselvitysten hankkimiseen liittyvät toimenpiteet ovat olleet tarpeettomia siltä osin kuin niillä ei pääasian rauetessa ole voinut olla merkitystä.

Lopputulos

Asian käsittely raukeaa pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Satakunnan hyvinvointialueen korvaamaan GS Balance Oy:n oikeudenkäyntikulut 7.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n
1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää GS Balance Oy:n muut vaatimukset.